Kuntoutusta, ei karsimista
Ikäihmisten hoiva on kokenut monia muutoksia viime vuosina. Ensin raskaamman hoivan hoitajamitoitusta lähdettiin asteittain nostamaan tasolta 0,5 tasolle 0,7 (eli 7 hoitajan vakanssia 10 asukasta kohti). Tavoitteeseen ei raha- ja hoitajapulan takia koskaan päästy, joten vaatimus on toistaiseksi tasolla 0,65/0,60.
Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon väliin luotiin myös ns. yhteisöllinen asuminen. Siihen kuuluu mahdollisuus turvalliseen vuokra-asumiseen, ateriapalveluun sekä yhteisölliseen virkistystoimintaan. Hoivan määrä riippuu asiakkaan tarpeesta. Säännölliset yöaikaiset hoitajat kuitenkin puuttuvat ja muutenkin hoitajien määrä on yhteisöllisen asumisen taloissa rajallinen.
Varhan virkamiehet ovat nyt julkistaneet suunnitelmat hoivapaikkojen määristä Varsinais-Suomessa v. 2030 asti. Ne noudattelevat valtakunnallista suuntausta, jossa vähennetään ympärivuorokautisen hoivan osuutta ja korvataan sitä yhteisöllisellä asumisella. Varsinais-Suomessa leikkaaminen olisi tarkoitus tehdä ripeässä tahdissa: Neljässä vuodessa vähennettäisiin yli 400 raskaan hoivan paikkaa (noin 4000 -> alle 3600)! Toisaalta yhteisöllistä asumista lisättäisiin saman aikana yli 1500 asukaspaikalla.
Kevyemmän eli yhteisöllisen asumisen lisääminen on varmasti järkevää, koska sillä voidaan helpottaa monen kotona enää vaivoin pärjäävän vanhuksen elämää. Sen sijaan EI ole näyttöä siitä, että tämän asumismuodon lisääminen välttämättä vähentäisi raskaamman hoivan tarvetta.
Ikääntyneiden kuntouttavat arviointiyksiköt sen sijaan näyttävät vähentävän ympärivuorokautisen hoivan tarvetta tai ainakin siirtävän sen myöhemmäksi. Uudestakaupungista haetun esimerkin mukaan tällaisia yksiköitä on nyt alettu perustaa eri puolille maakuntaa. Tulokset Varsinais-Suomen uusistakin kuntouttavista osastoista ovat rohkaisevia: yli puolet asiakkaista pystyy palaamaan kuntoutusjakson jälkeen omaan kotiinsa, vaikka on saattanut tulla jaksolle sairaalasta.
Uskomme että on mahdollista saada tämä kuntouttava työote käyttöön laajemminkin koko ikäihmisten palveluketjussa. Sen myötä myös raskasta, ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien vanhusten suhteellinen osuus toivottavasti kääntyy laskuun. Tämän muutoksen aikataulua ja todellista merkitystä on kuitenkin vielä mahdotonta ennustaa.
Siksi pitää nyt Varhassa panna jäitä hattuun. Ei leikata vanhuspalveluista hätiköiden, vaan seurataan tarkasti Varsinais-Suomen vanhusten todellista tarvetta. Ikäihmisemme ansaitsevat tosiseikkoihin pohjautuvia, inhimillisiä päätöksiä.
Jukka-Pekka Kuokkanen, Kalle Tekkala